Uusi todellisuus, joka on jokaisen arkitajuntaa vuonna 2021, on muuttanut meidän jokaisen elämää jollain tavalla. Korona on, toisin kuin vuoden 2019 suurin aihe, ilmastonmuutoksen uhka, ollut nopea ja läpileikkaava voima, jonka torjuntaan on löytynyt rahaa kymmeniä miljardeja pelkästään Suomessa. Miksi näin suuri ero toiminnassa kun kuitenkin ilmastonmuutoksen kuolleisuusprosentti on lähes sata ja koronan hengissäpysymisprosentti on lähes sata? Uusi ja vajaa ymmärrys vaikutuksista nopeassa aikataulussa tuntuisi selittävän asiaa.

Tänä syksynä julkaistavan kirjani kohdeyleisöksi olen tarkoittanut tavalliset ihmiset, jotka elävät tavallista arkeaan tavallisten huolten ja ilojen keskellä, ja siis myös heille, joilta puuttuu arkitajunnan vakaumus huomisesta, koska valtamedia ei puhu sellaisesta huomisesta, johon uskaltaisi enää luottaa ja jonka varaan uskaltaisi oman ja perheensä tulevaisuutta rakentaa. Toisaalta valtamedia ei myöskään kirjoita niistä salaisuuden hunnun takana toimivista tahoista, jotka maailman menoa ohjaavat. Kyllä, puhun salaliitoista, jotka eivät ole teoriaa, vaan faktaa. Salaliitot ovat koko ihmiskunnan kohtalonkysymys.

Ongelmamme ei kuitenkaan itse asiassa ole koronatauti. Tuntuu nimittäin paradoksaaliselta ajatella, että me ihmiset elämme helvetillisiä aikoja, joissa kukaan työelämässä ei enää pärjää ilman mielenterveydellistä painetta, jossa kymmenvuotiaat lapset sairastuvat ruoan myrkyttymisen kautta saatuihin sairauksiin, jossa luonto on niin pilaantunutta, että luonnonvaraisessa vedessä ei enää uskalla uida, saatikka että sitä uskaltaisi juoda, ja kaikki tämä on meidän itsemme aikaansaamaa.

Ei ole mitään “Act of God”, kuten common law -oikeusjärjestelmässä tavataan kutsua äkillistä ja yllättävää tapahtumaa, johon ei ole kohtuudella voitu varautua. Ei. On vain “Act of Man”, ihmisen toiminnan tuloksena syntynyt soppa, jossa nyt kiehumme. Eikä nykytila ole mikään yllätys, johon emme olisi voineet varautua.

Tiedeyhteisön yrittäessä neutraalein ja pragmaattisin sanakääntein kertoa mitä tuleman pitää, me ihmiskuntana olemme päättäneet olla välittämättä seurauksista. Emme ole välittäneet luonnon tilan huonosta jamasta kertoneiden varoituksista. Emme ole piitanneet sodan seurauksista varoittaneiden pasifistien sanoista. Emme ole olleet kiinnostuneita kautta planeetan vallitsevasta eriarvoisuudesta ja suoranaisesta nälänhädästä, vaan olemme ehdoin tahdoin luoneet taloudellisia instituutioita, jotka lisäävät tuloeroja ja heikentävät kykyämme pärjätä arjessamme.

Emme myöskään teknologiakiimamme keskellä ole luoneet poliittisia tai yhteiskunnallisia järjestelmiä, jotka sallisivat inhimillisyyden ilmentyä, vaan olemme rakentaneet ihmisistä-hirviöitä-tuottavia instituutiota, joissa tavallisista lapsista, joita me kaikki olemme olleet, vähän kerrassaan muokkautuu lastenraiskaajia, tuhansia ihmisiä irtisanovia yritysjohtajia, mielivaltaa käyttäviä poliiseja, sumeilematta toisilta ihmisiltä kaiken ryöstäviä rikollisia ja tuhovoimaltaan suunnattomille ydinvoimaloille rakennusluvan antavia poliitikkoja. Ja ihmiskunnan vihollisia, kuten tulemme kirjassani lukemaan.

Ja ihmiskunnan viholliset ovat tuossa teoksessa esitettävän aineiston nojalla osoitettavissa koronakriisin taustavoimiksi. Voimme lukea kuinka toisen sukupolven SARS-virus onkin ihmisen luoma, eikä eläimistä tarttunut luonnontuote. Tulemme lukemaan, kuinka rahan ahneet lääketehtaat jakelevat suurten voittojen himossa satoja miljoonia rokoteannoksia mitään epäilemättömille ihmisille kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien avustamina.

Jotta voisimme korjata vinoutuneet valtajärjestelmämme, on ensin tunnistettava ongelma. Ja jotta voisimme astua huomiseen tämän päivän rahajärjestelmä ja valtajärjestelmä on korjattava, sillä ilman salaisen eliitin olemassaolon tunnistamista ja sen kukistamista, emme tule voimaan muuttaa nykyisiä suurongelmiamme. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että valtaeliitti ajaa tarkoituksellisesti ihmiskunnan uudestaan ja uudestaan ongelmiin, joiden avulla se laventaa otteensa kattavuutta. Näin tapahtui 1900-luvun maailmansodissa, ja näin tapahtui 9/11 -iskussa. Sama tapahtuu nyt koronatoimenpiteissä. Kirjani ei kuitenkaan syvemmin käsittele ja tutki maailman piilovaltiaita, se olkoon eri kirjan aihe, mutta asiaa sivutaan milloin se on käsiteltävän aiheen osalta relevanttia. WEF:lle on kylläkin omistettu tilaa.

Tämä hetki on ihmiskunnan historian saranahetki, josta joko tulemme ulos uudistuneena tai tarinamme on fini_. Tulemme toki taas löytämään suuntamme ja se suunta johtaa ihmiset keskinäiseen oikeudenmukaisuuteen, mutta emme ilman ponnisteluita, näin otaksun. Oikeudenmukaisuuden kautta tulemme saavuttamaan kyvyn käydä vuoropuhelua vaikeissakin asioissa. Vuoropuhelun kautta voimme ratkaista vaikeimmatkin ongelmamme. Ja siten askel kerrallaan voimme luoda uuden tulevaisuutemme. Minä näen tulevaisuuden täydellisen positiivisena, vaikka juuri nyt kirveltääkin. Uskon ihmiskunnan kykyyn herätä haasteen edessä.

Päästäksemme uuden tielle, meidän on ensin ymmärrettävä, että koska ihmiskunta on yhtä, kaikki on yhteistä. Koko planeetta on olemassa jok’ikisen oikeutena ja siksi aivan kaikkien on saatava tasaveroisesti nauttia planeetan tuotoksista. Ihmiskunnan on opittava jakamisen periaate, jolla ratkaisemme nälänhädän, terrorismin, vihamielisyyden ja lopulta kaikki ongelmamme. Ihminen on pyhä olento, joka on osa kaikkeutta.

Koska näin on, ei ole mitään jakolinjoja. Ei ole minun oikeutta, joka olisi erotettavissa sinun oikeuksistasi. Ei ole mitään todellista perustetta miksi kellään saisi olla enempää kuin mitä hänelle yksilönä on tarpeen, eikä perustetta miksi hänelle ei tulisi antaa niin paljon kuin hänelle yksilönä on tarpeen. On olemassa vain yksi tasapainon tila ja siihen ihmiskunnan pitää pyrkiä. Tuohon tasapainon tilaan ei siten siis myöskään kuulu eliitin varallisuuden kasvattaminen ja etuoikeuksien ulosmittaaminen muiden kustannuksella.