Lue blogikirjoitukseni siitä, kuinka EU ja Euro ovatkin tosiasiassa Bilderberg-kokouksen ideoimia rahaeliitin aikaansaannoksia:
Lue itse bilderbergin asiakirja: http://bit.ly/Bilderberg1955
Nälkä on lopetettavissa aktiivisilla toimilla
Worldwatch Instituten Maailman Tila 2011 -julkaisu esittää maatalousinnovaatiot avaintekijäksi vähentämään köyhyyttä ja vakauttamaan ilmaston
Nälänhätä ei ole pakollinen olotila kenellekään
Maailman Tila 2011: Innovaatiot, jotka ravitsevat planeettamme. Raportti nostaa esiin menestyksekkäät maatalousinnovaatiot sekä kaivaa esiin suurimmat saavutukset estettäessä ruoan haaskaamista, ilmaston muutoksen sinnikkäässä estämisessä sekä viljelyn vahvistamisessa kaupunkialueilla. Raportti tarjoaa ohjeistuksen kasvaneisiin maatalousinvestointeihin sekä tehokkaampiin keinoihin lievittämään maailmanlaajuista nälkää ja köyhyyttä. Tukeutuen maailman johtaviin maatalousasiantuntijoihin ja satoihin innovaatioihin, jotka ovat jo käytössä, raportti hahmottelee 15 käytännössä osoitettua, ympäristön kannalta kestävää reseptiä köyhyys- ja nälkäongelmiin.
“Tässä raportissa esitetty kehitys tiedottaa valtioita, poliitikkoja, ei-valtiollisia organisaatioita ja lahjoittajia, jotka pyrkivät pitämään nälän ja köyhyyden aisoissa. Raportti tarjoaa selkeän ohjeistuksen näiden menestyskeinojen levittämiseen tai kopioimiseen muualle,” sanoo Worldwatch Instituten puheenjohtaja Christopher Flavin. “Meidän on saatava maailman maatalouskehityksen vaikuttajat sitoutumaan pitkäkestoiseen viljelijöiden tukemiseen. Nämä viljelijät muodostavat 80 prosenttia koko Afrikan väestöstä.” Muutama esimerkki tässä:
- Etelä-Afrikassa ja Keniassa karjankasvattajat suojelevat alkuperäisiä karjalajikkeita, jotka ovat sopeutuneet kuumuuteen ja paikallisiin kuiviin olosuhteisiin — kantoihin, jotka tulevat olemaan ratkaisevia, kun ilmastolliset ääriolosuhteet mantereella pahenevat. Afrikassa on maailman laajin pysyvä laidunalue ja suurin määrä karjankasvattajia. 15-20 miljoonaa ihmistä ovat riippuvaisia karjasta.
- Ruoan, maatalouden ja luonnonvarapolitiikan analyysiverkosto FANRPAN (The Food, Agriculture and Natural Resources Policy Analysis Network) hyödyntää vuorovaikutteisia yhteisötoimia saadakseen naisviljelijät, yhteisöjen johtajat ja politiikan harjoittajat mukaan avoimeen keskusteluun sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta, ruokaturvasta, maan hallussapidosta ja resursseihin kiinnipääsystä. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa naiset hoitavat ainakin 75 prosenttia maataloustöistä ja muodostavat 60-80 prosenttia työvoimasta tuottamaan ruokaa kotitalouksien kulutukseen ja myyntiin. Näin ollen on ratkaisevaa, että heillä on mahdollisuus ilmaista tarpeensa paikallishallinnossa ja päätöksenteossa. Tämä viihdyttävä ja sovinnollinen foorumi helpottaa heitä puhumaan asioista avoimesti.
http://blogs.worldwatch.org/nourishingtheplanet/
Konsensus politiikassa ja elämässä
Syksyn tullen Suomi päättää kunnallisasioistaan taas seuraavaksi nelivuotiskaudeksi ja rapakonkin takana kuulemma taas äänestävät. Millaisia voittajia me tahdomme? Sellaisia, jotka korostavat omia hyviä puoliaan, vaiko sellaisia, jotka kaatavat lokaa kilpailijoidensa niskaan? Ketä tarvitaan henkisen yhteiskunnan rakentajiksi?
Henkisen yhteiskunnan rakentaja ei voine sanoa voittaneensa tai hävinneensä vaaleja. Vielä vähemmän tällaiselta ihmiseltä voi sallia kommentteja, joissa hän toivoo veljensä virheitä yhteisellä polulla. Kansalla on jo perustuslakimme perusteella oikeus äänestää ketä tahtoo ja täten luoda edellytykset yhteiskuntamme kehittyä kansan haluamaan suuntaan. Mutta toteutuuko vapaa tahtomme nykymuotoisessa edustuksellisessa demokratiassa? Vai onko linkki tahtomme ja todellisuuden välillä päässyt katkeamaan?
Voiko vaaleja hävitä tai voittaa? Vai olisiko ennemminkin niin, että edustajiemme tulee toimia yhteistyössä ja siten tasavertaisesti edustaa kansan toiveita? Nähdäkseni oikea tapa henkistää yhteiskuntaa on nimenomaan konsensuspohjainen hallintotapa, jossa pyritään aidosti ottamaan huomioon kaikki esille tulevat mielipiteet ja löytämään ratkaisu, jossa jokainen on valmis yhtä lailla luopumaan jostain sekä täten antamaan toisten mielipiteelle sille kuuluvan arvon, kuin toisaalta itsekin saamaan oman kantansa esille. Vain olemalla valmis myönnytyksiin ja todelliseen oikeudenmukaisuuteen tähtääviin ratkaisuihin, voimme ratkaista nykyiset ongelmamme ja varsinkin yhteiskunnan monimutkaistumisen johdosta eteemme tulevat huomisen haasteet.
Dalai Lama Finlandia-talossa 2006
Dalai lama totesi taannoin puheessaan Helsingissä, että hän toivoisi 2000-luvun sukupolven luovan rauhan ja rakkauden vuosisadan siinä missä me vanhemmat olemme eläneet sodan ja verenvuodatuksen vuosisadan. Kukapa toivoisi veritekoja ja siksi hänen pyhyytensä toiveeseen on helpompi vastata, mikäli edellytämme omalta demokratialtamme sen ottavan huomioon tavoitteemme. Muutoksen aikaansaamiseksi vaalien välinen aika on kyettävä hyödyntämään nimenomaan äänestämällä ehdokkaita, jotka tiedämme henkisyyden ajatusten kannattajiksi, ehdokkaita, joiden tiedämme ottavan tosissaan planeetan ekologian haasteet ja ehdokkaita, jotka tiedämme moraaliselta selkärangaltaan niin vahvoiksi, että he eivät myy itseään houkutusten edessä.
Moni kyseenalaistaa henkisyyden ja politiikan linkin, mutta olisiko jo vihdoin aika myöntää ettei ole mitään muuta kuin henkisyyttä? Ja jollei ole muuta kuin henkisyyttä, kuuluu politiikan alakin henkisyyteen siinä missä työelämämme sekä vapaa-aikamme ja uskonnollisuus sekä henkisyyden nimiin puhuminen. Ja siksi henkisen tien kulkijoidenkin on voitava hyväksyä se seikka, että muutokset fyysisellä tasolla tapahtuvat vain niiden edestä työtä tekemällä.
Muutokset toteutuvat ruohonjuuritasolta alkaen ja jokaisen teoilla on merkitys. Niin niität kuin kylvät –periaate toimii henkilökohtaisessa elämässämme aivan yhtä selvästi kuin laajemminkin elämässämme. Muutoksen siemenet kylvetään valinnoissamme ja teoissamme taas uurnilla.
Dalai Laman kuva: Pasi Haaranen – kiitos!
Universaalit vapaudet
Puheessaan kongressille 6.1.1941 Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt esitteli neljä universaalia vapautta, joihin jokainen ihminen kaikkialla oli oikeutettu, ja joita vapauksia Yhdysvallat aikoisi puolustaa:
”Tulevina aikoina, jotka me pyrimme turvaamaan, me katsomme tulevaan maailmaan, joka perustuu neljälle perimmäiselle inhimilliselle oikeudelle.
- Ensimmäinen on puheen ja ilmaisun vapaus – kaikkialla maailmassa.
- Toinen on jokaisen henkilön oikeus palvella Jumalaa omalla tavallaan – kaikkialla maailmassa.
- Kolmas on vapaus puutteesta, mikä maailman termeiksi käännettynä tarkoittaa taloudellisia sopimuksia, jotka turvaavat jokaiselle kansakunnalle terveen rauhan ajan elämän sen asukkaille – kaikkialla maailmassa.
- Neljäs on vapaus pelosta, mikä maailman termeiksi käännettynä tarkoittaa maailmanlaajuisia aseistariisumisia sellaiseen pisteeseen saakka ja niin läpikotaisella tavalla, että mikään valtio ei tule olemaan tilanteessa, jossa se voi toteuttaa fyysisen vihamielisyyden naapurilleen – missään maailmassa.
Tuo ei ole mikään kaukaisen vuosituhannen visio. Se on selkeä perusta maailmalle, jonka lainen on saavutettavissa meidän sukupolvemme aikana.”
FDR:n sanat saavat aivan uutta painoarvoa, kun muistaa, että hän oli lähes kolmannen vihkimyksen saanut oppilas. Tuolla kehitystasolla ihmisellä on enää hyvin vähän illuusioita ja lumetta ei käytännössä ollenkaan. Hän on siis juuri saavuttamassa pisteen, jossa hänellä on täysi sielun yhteys ja siten hän alkaa täysimittaisemmin ymmärtää ja toteuttaa Jumalan suunnitelmaa planeetallamme.
Maailma tänä päivänä näyttäisi ilmenevän kovin erilaisena, kuin FDR sen tuossa tunnetussa puheessaan yli 65 vuotta sitten maalasi. Jopa neljä viidesosaa maapallon väestöstä elää köyhyydessä ja sairaudessa. Suurvallat eivät ole toteuttaneet lupaustaan aseiden riisunnasta, vaan pikemminkin ne heristävät nyrkkiään pienemmille kansoille ja vaativat itselleen erilaisin näennäismandaatein erioikeuksia, joihin muiden muassa kuuluu ydinasekerho, johon vain ”vastuulliset jäsenet” voivat kuulua. On surullista, että johtavien valtioiden hallitukset eivät kykene kantamaan vastuutaan, vaan ne etunenässä vievät Maata kohti ekologista hajoamispistettä.
Ja silti paljon hyvääkin on tapahtunut FDR:n puheen ajoista. Kylmän sodan loputtua ja ihmisoikeuksien saavuttua tietynasteisina Kiinaan, Neuvostoliittoon (hajottaen sen) ja Etelä-Afrikkaan, ihmiskunta on ottanut aimo askeleen kohti sen todellista henkistä perintöoikeutta.
FDR:n lupaus neljästä universaalista vapaudesta saattaisi toteutua piankin, mikäli ihmiskunta uskaltaisi antaa tilaa henkisyydelle ja todelliselle jokaisen ihmisen väliselle tasa-arvolle. Lähimmäisemme kotimaassamme ja Afrikassa tarvitsevat apua yhtä lailla.
Miksemme uskalla rakastaa lähimmäistämme ja kunnioittaa toisiamme? Miksemme voisi jakaa tämän kauniin planeettamme luonnonvarat tasapuolisesti? Eikö sotimisen ja teknouskon jälkeen voisi jo antaa tilaa todelliselle henkisyydelle? Löytyykö nykyjohtajistamme ketään FDR:n kehitystasoa vastaavaa ihmistä, jolla olisi näkemystä ja uskallusta toimia todellisen oppilaan arvoisesti? Tuleeko USA:n marraskuussa valittava presidentti olemaan sellainen?
Osakeyhtiölain muutos mahdollistaisi oikeudenmukaiset bonukset yritysten ohjaukseen
Olemassaolomme nykyhetki on varsin selkokielisesti osoittanut todeksi sen, että itsekäs kilpailu ei suinkaan ole ratkaisu kollektiivisiin ongelmiimme. Tähän asti tapahtuneesta pankkiirien itsekkyyden palkitsemisesta hurjilla bonuksilla ollaan viimeinkin siirrytty julkisesti arvostelemaan tuota epäoikeudenmukaisuutta lisäävää ja taloutta vinouttavaa mallia. Ei ole minkään yhteiskunnan eikä siis kollektiivisen ihmiskunnan edun mukaista, että holtiton ja riskejä pullollaan oleva sijoitustoiminta tuottaa suuremmat taloudelliset edut kuin pitkäjänteinen ja eettiset kriteerit täyttävä yritys- ja sijoitustoiminta.
Aivan jokaisen kehittyneen kansantalouden on otettava selvä pesäero keinottelusta ja ryhdyttävä tukemaan malleja, joissa toteutuu pitkän aikavälin hyvä. On siirryttävä kvartaalitarkastelusta kymmenen ja kahdenkymmenenviiden vuoden tarkastelujaksoihin. Myös yritykset on pakotettava olemaan osa oikeudenmukaista yhteiskuntaa eikä niiden voida enää sallia olla niitä vapaamatkustajia, joita ne tänä päivänä haluavat olla.
Esimerkiksi suorien rahabonusten sijaan yritysjohdon palkitseminen voisi perustua luovutuskelvottomiin osakkeisiin, joiden ainoa varallisuusarvo olisi niiden osinko-oikeus. Tämä osinko-oikeus voisi olla sidottu sellaiseen osakeyhtiölain muutokseen, jossa osingonjako-oikeus olisi sidottu yt-menettelystä puhtaaseen kuluvaan ja aiempaan tilivuoteen. Tiivistäen siis: jos yritys aikoo jakaa osinkoa omistajilleen (ja bonuksia johdolleen), on sen pidättäydyttävä yt-neuvotteluista ja irtisanomisista sekä lomautuksista.
Pienellä muutoksella yritysten omistajat ja johtajat pakotettaisiin tarkastelemaan kollektiivista etua globaalilla perspektiivillä. Jos yritys on irtisanonut jossain maassa 4000 vain siirtääkseen nuo työt halvempaan maahan, ei osinkoa saisi laillisesti jakaa. Jos voiton maksimoimisen nimissä lomautetaan koko henkilökunta kolmeksi viikoksi, ei osinkoja voisi laillisesti jakaa.
Yhteiskunta kykenee todistetusti tekemään poliittisesti vaikeita päätöksiä hyvinkin nopeasti. Hallituksen päätös voida luopua yritysten KELA-maksuista on kustannusvaikutukseltaan valtava, noin 1,1 miljardia euroa. Jos näin kipeä päätös on mahdollista tehdä, on aivan yhtä mahdollista tehdä päätös oikeudenmukaisuuden lisäämisestä yhteiskunnassa. Kyse on poliittisesta tahdosta lisätä oikeudenmukaisuutta ja vähentää eriarvoistavien mekanismien lukumäärää. Yritykset saivat jo tuon mainitun reilun miljardin tukiruiskeen, nyt ne voidaan hyvin perustein pakottaa mukaan talkoisiin.
Poliisi ja heidän tehtävät sekä lukumäärä saatava kasvu-uralle
Poliisi ja poliisien läsnäolo katukuvassa on erittäin suotavaa
Poliisi on suomalaisten turvan perusta
Vielä 1970-luvulla poliisi oli normaali näky ja heitä näki partioimassa siellä sun täällä ja niinpä poliisi oli aina löydettävissä läheltä, jos sille oli tarvetta. 2010-luvun Suomessa poliiseja näkee liian harvoin muualla kuin partioautossa tutkan kanssa mittailemassa nopeuksia tai samaisessa partioautossa ajelemassa ees sun taas. Poliisi ja poliisien läsnäolo on korvattu vartijoilla, joita nykyään näkee aivan kaikkialla.
Poliisi on ulkoistuksen kohde ja kärsii siinä missä me muutkin näistä säästöistä
Poliisi on taas yksi kohde, jossa yhteiskunta on ulkoistanut kustannusvastuun. Sen sijaan, että poliiseja olisi entiseen malliin, ja yhteiskunta maksaisi kustannuksen, niin nyt vartijoiden ammattikuntaa vilisee niissä kohteissa, joissa tulisi olla poliisi.
Kysymys ei ole pelkästään kustannusvastuun jaosta, vaan myös turvallisuuden luomisesta ja pätevyydestä. Poliisien ammattitutkinto on vaativa ja johtaa ammattitaitoisen ja juridiikan tuntevan ammatin osaamiseen. Poliisi omaa erityisvaltuuksia, jotka voivat olla vain valtion virkamiehen käytössä ja siis valtion ohjauksessa. Älköön tätä tulkittako kritiikiksi vartijoiden osaamista kohtaan, vaan kritiikiksi sitä kohtaan, että heitä ei oteta poliisi-koulutukseen, johon he kuuluisivat.
Turvallisuuden tunne on kaikissa viime vuosina tehdyissä tutkimuksissa osoittautunut rapautuvan aina vain enemmän. Olemme jo nyt tilanteessa, jossa ikäihmiset tai yksin liikkuvat eivät enää uskalla liikkua pimeän aikaan monissakaan keskeisissä paikoissa. Olemme hiljalleen ajautumassa sellaiseen yhteiskuntaan, jossa liikkuminen kaupunkikeskustoissa on turvallista enää päiväseen aikaan, jollemme päätä muuntaa suuntaa. [Lue blogini miten Kontulan Symppis -illlassa tuli ilmi pahoinpitely!]
Tämä vartija oli metron liukuportaissa
Oman kokemukseni perusteella syrjäisemmillä seuduilla tilanne on vieläkin pahempi. Poliisin saaminen kriisipaikalle kestää helposti pitkälti yli tunnin. Siinä ajassa on vahinko jo ehtinyt sattua ja ihmisten eriarvoisuus tältä osin on kiistaton.
Läsnäoleva poliisi on paras poliisi
Poliisien läsnäolo katukuvassa on tekijä, joka ennaltaehkäisee rikollisuutta. Se on myös seikka, joka lisää ihmisten hyväksyntää poliiseja kohtaan ja yhtenäistää yhteiskuntaa. Yhteiskuntahan on sopimusjärjestelmä, jonka me kansalaiset luomme. Nyt on aika pysähtyä miettimään tahdommeko poliisivaltion, jossa rikollisuuden rehottaessa valtoimenaan ihmisten liikkumista säännellään ja vapauksiamme kavennetaan, vaiko poliisi-valtion, jossa turvallisuus syntyy siitä, että turvallisuuskoneisto on kaikkien saatavilla aina ja kaikkialla.
Tuottavuuden mittarit eivät toimi oikein
Öljyäkin on vain rajallinen määrä, miksei sitä hinnoitella vastaavasti?
Nähdäkseni tuottavuuden käyttämistä nykyisentapaisena ja yksinomaisena mittarina esimerkiksi toimialojen välisessä vertailussa on harhaanjohtavaa. Työssä käyvän ihmisen panos kun on sama alasta riippumatta, koska ihminen tekee työtä saman tuntimäärän ja näennäinen tuottavuus on saavutettu väärällä hinnoittelulla planeetan luonnonvarojen rajallisten varantojen kustannuksella. Olisi siis ymmärrettävä tuottavuuden nykymittaustavan valheellisuus kustannusten mittarina: kun sanotaan, että tuottavuus joillain vientialoilla on kasvanut sodan jälkeen ja verrataan toisiin aloihin, joissa “ollaan jääty jälkeen”, puhutaan mielestäni kritiikittömästi ja unohtaen resurssien kuluminen.
Kuten USA:n entinen varapresidentti Al Gorekin on todennut, BKT-mittauksissa ei missään huomioida sitä menetystä kun 100 hehtaaria aarniometsää on kaadettu, mutta kylläkin kaatamiseen käytetty työ mitataan ja metsästä kaadetun puun määrä myytynä mitataan. Aivan samalla tavalla maapallon luovuttamien metallivarantojen, öljyvarantojen ja vesivarantojen ja monien muiden suhteen viimeisen noin 150 vuoden ajan ollaan eletty epätodellisten kustannusten mukaan, kun noita menetyksiä ei ole mitattu tuottavuuslaskelmissa.
Taloudellisessa teoriassa sanotaan, että täydellisen ja kaikkien saatavilla olevan tiedon kyseessä ollessa, hinta asettuu oikein. Näin muodoin kaikkea oikean hinnoittelun edellyttämää tietoa ei ole ollut saatavilla, kun vasta viime vuosikymmeninä on saatu tarkkaa näyttöä luonnonvarojen rajallisuudesta ja niiden käytön seurauksista ekosysteemille ja ihmisten terveydelle. Jos nimittäin, esimerkin vuoksi, nyt rajallisiksi todettujen, öljyvarantojen todellinen hinta olisi otettu huomioon aivan alusta alkaen, ei öljyn hinta kuuna kullan valkeana olisi ollut niin matala kuin se on ollut kautta historiansa. Vastaavalla tavalla öljyä käyttävän vientiteollisuuden näennäinen tuottavuuden kasvukin osoittautuu kuplaksi, kun kaikki todelliset kustannukset (eli menetykset) otetaan huomioon.
Koska ihminen elää rajallisten resurssien planeetalla, eli taloustieteilijöiden termein niukkuushyödykkeiden planeetalla, on tuottavuuslaskelmissa luonnonvaratkin hinnoiteltava korkean hinnan niukkuushyödykkeinä. Seuraakin päätelmä, että tuottavuuden kasvu on vain hinnoitteluvirhe, ja että luokanopettajan ja paperimiehen tuottavuus on ollut samansuuruinen, eikä se siitä mihinkään muutukaan. Niin kauan kun emme tuottavuuslaskelmissamme ota huomioon tuotannon laatua/arvoa, emmekä edellä esittämiäni luonnonvarojen menetyksiä, me tulemme elämään hinnoitteluvirheen maailmassa. Silloin me emme tule saamaan tuottavuusvertailuissa oikeudenmukaisuutta eri alojen välille, emmekä me tule näkemään planeetanlaajuisia todellisia menetyksiä taseissamme.
Suomikin tarvitsee perustuslakituomioistuimen
HS:n sivuilla on nyt parin mielipidekirjoituksen voimalla puhuttu perustuslakituomioistuimen puolesta ja sitä vastaankin. On kuitenkin selvää, että Suomi, kuten moni muukin eurooppalainen maa, tarvitsee perustuslakituomioistuimen.
Esimerkiksi HS 3.3.2010 kirjoitti, että Saksan perustuslakituomioistuimen päätöksen mukaan teletunnistetietojen varastointi luo “epämääräisen, uhkaavan tunteen valvottuna olemisesta”, kun kyse oli voimaan tulleen direktiivin voimaanpanosta saksalaisessa oikeudessa, jossa tietoja päätettiin tallentaa kuusi kuukautta (Suomessa 12 kk) ja saksalaiset eivät purematta nielleet isonveljen valjontaa. 
“… laki aiheutti suurta vastustusta ja kaikkien aikojen kannevyöryn perustuslakituomioistuimeen. Yhteensä 35 000 kansalaista, mukaan lukien monta liittopäiväedustajaa, kuten nykyinen oikeusministeri Sabine Leutheusser-Schnarrenberger, valitti tuomioistuimeen.” Siis oikeusministeri valitti perustuslakituomioistuimeen. Niin riippumaton se on.
Suomessa korkeimmat lainvalvojat ovat eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri, joiden alaan perustuslain noudattaminenkin kuuluu. Kuitenkin maassamme on edelleen valloilla lainkuuliaisuuden puute ja kähminnän ilmapiiri, joka ilmenee vieläkin roihuavasta vaalivilppijupakasta ja siitä, etteivät Suomessa ministerit tai virkamiehet käytännössä koskaan eroa tehtävistään edes pahemman kömmähdyksen jälkeen.
Suomessa tuomioistuinten tulee olla pysyviä. Ja vain pysyvä puhtaasti perusoikeuksiin ja ihmisoikeuksiin keskittyvä tuomioistuin, jonka tuomarit ovat viroissaan ilman riippuvuutta poliittisista tuulista sekä ilman pelkoa viraltapanosta, voi ratkaista nykyisen laillisuusvajeemme. Vakioreseptinä omaa pesäänsä vartioivat poliitikot tarjoavat nykyjärjestelmää, jossa eduskunnan perustuslakivaliokunta ennakkovalvoo lakien perustuslainmukaisuuden. Vanhasen tapaukseen esiin kaivettava valtakunnanoikeus ei ole toimiva jokapäiväisen valvonnan muoto. Eikä perustuslakivaliokunnan ennakkotutkinta millään muotoa täytä lainmukaisuuden jälkikätisen tutkimisen vaatimusta.
Jo vallan kolmiajaon periaatekin vaatisi, että lakien perustuslainmukaisuus tutkitaan muualla kuin lakia säätävässä elimessä. Ja nykyjärjestelmä tuottaa edelleen kelvotonta lainsäädäntöä, joka on paikoitellen perustuslain vastaista, joten on ilmiselvää, että on saatava muutos. Ja tuo muutos on erillinen normaalista tuomioistuintiestä ulkoistettu perustuslakituomioistuin, joka omasta aloitteestaan saa ja joka kansalaisten valituksesta joutuu tutkimaan lakien perus- ja ihmisoikeuksienmukaisuuden.
Oma riippumaton perustuslakituomioistuin on monien maiden valinta ja Saksassakin nähdyllä tavalla se on voimakas ase sille, että kansalaisten oikeuksien päälle ei astuta liian raskaalla saappaalla. Lokakuussa 2009 Italian perustuslakituomioistuin päätti, että pääministeri Silvio Berlusconille viritetty syytesuoja oli perustuslain vastainen ja vuonna 1999 Etelä-Afrikan perustuslakituomioistuin myönsi vangeille äänioikeuden, todeten, että “joka kansalaisen ääni on hänen ihmisarvonsa tunnus”. Perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien tulee toteutua arjessakin, eikä vain juhlapuheessa ja liturgiassa.
Asunto-ongelma on voitettavissa
Asunnottomuus Suomen pääkaupungissa on edelleen valtava ongelma. Itse asiassa asunnottomien Asukki-lehden mukaan se on jopa kasvanut vuonna 2009. Kolme viidestä yksinäisestä asunnottomasta on miehiä ja naisia sekä nuoria joukossa on kumpiakin noin viidennes. Perheitäkin Suomesta löytyy asunnottomana 320 kpl. Voitko kuvitella mikä vastuu vanhempien niskaan kaatuu, kun ei voi omille lapsilleen tarjota suojaa ja asuninsijaa! Vuoden 2009 marraskuun puolivälissä Suomessa oli asunnottomana noin 8 150 yhdenhengen taloutta. Ja yksinäisten asunnottomien määrä on jopa lisääntynyt 200:lla. Tätäkö politiikkamme tuottaa?
Kyllä. Mutta muutos tuohonkin on mahdollinen. Jos asunnottomuus halutaan poistaa, se on poliittisen päätöksenteon seurauksena tapahtuva muutostyö. Se, että Helsingissä on parhainakin vuosin ollut tyhjillään noin 1% kaupungin alueen liiketilasta koko 2000-luvun taitteen ajan ja tänä vuonna pelkästään Pitäjänmäessä on tyhjää tilaa 80.000 neliötä kertoo karua kieltään. Vapaita tiloja on 2010 jo lähes 12% kaikesta liiketilasta!
Poliittisella päätöksellä tyhjää liiketilaa voisi alkaa käyttää asuntotilana ja koko asunnottomuus voitaisiin selättää lähes yön yli. Esimerkiksi Lauttasaaressa on useita entisiä liiketaloja saneerattu asunnoiksi. Jos liiketiloja voi muuttaa kovan rahan asunnoiksi, niitä voi muuttaa myös asunnottomien sosiaaliseksi asumisen muotoon. Miksei näin siis tehdä!
Linkit: http://www.vvary.fi/ Vailla vakinaista asuntoa ry
http://www.asunnottomienyo.fi/ Asunnottomien yön sivusto
BRANDT-RAPORTTI KERTOI JO 30 VUOTTA SITTEN MITEN KÖYHYYDESTÄ PÄÄSTÄÄN TASA-ARVOON
Talouden alamäki, maailmanlaajuinen nälänhätä, terrorismin uhka ja luonnon surullinen tila voitaisiin kaikki ratkaista keinoin, jotka Brandt-komissio kertoi maailmalle jo lähes 30 vuotta sitten.
Maailmanpankin aloitteesta Länsi-Saksan entinen liittokansleri Willy Brandt saattoi yhteen 1970 ja -80 lukujen vaihteessa erittäin suuren ja vaikutusvaltaisen joukon pohtimaan globaaleja ratkaisuja maailmanlaajuisiin ongelmiin. Tuosta äärivasemman ja äärioikean yhteenliittymästä muodostui komissio, joka toi yhteen näkemykset siitä, kuinka maailman taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat tulisi ratkaista. He analysoivat kaikki globaalit trendit, väestötrendit, eri hyödykkeiden kasvun jne. Kaikista noista erilaisista näkökulmista muokkautui todellinen konsensus, joka julkaistiin nimellä “North / South: A Program for Survival”. Se oli ihmiskunnan henkiinjäämisen ohjelma.
Komission jäsenet tulivat siihen johtopäätökseen, että on vain yksi tapa lähestyä planetaarisia ongelmia: jakaa maailman resurssit tasaisemmin. Komissio puhui kaikista eri tavoista saada se aikaan. Komission mukaan jakaminen tuottaisi oikeudenmukaisuutta ja oikeudenmukaisuus toisi rauhan. Se olisi ainut tie rauhaan. Suositus oli ilmiömäinen omana aikanaan ja se oli puhtaan poliittis-taloudellinen. Ja se edusti laajaa päättäjäjoukkoa, sillä mukana Brandt-komissiossa olivat mm. Britannian entinen pääministeri Edvard Heath ja Ruotsin entinen pääministeri Olof Palme.
North / South -raportin pohjalta mm. Norjan, Tanskan, Ruotsin ja Hollannin hallitukset tukivat jatkotoimia, mutta Cancunin (1981) kokouksessa raportin suositukset kohtasivat Britannian, USA:n ja monien länsimaiden järkähtämättömän vastustuksen, vaikkakin enemmistön delegaateista muodostava lähes koko kolmannen maailman edustajisto oli yhtynyt tukemaan niitä. Silloinen politiikka tuntuu elämässämme vielä nytkin lähes 30 vuotta myöhemmin, kun Brandt-komission suosituksia ei ole toteutettu.
Kuitenkin juuri suositusten ruohonjuuritasolle paneutuva oivaltavuus olisi ratkaisu niihin samoihin ongelmiin, joita komissio lähti ratkaisemaan, ja jotka tänäkin päivänä yhä kiusaavat ihmiskuntaa. Brandt-komissio nimittäin vaati köyhyyden ja nälän poistamista, naisten aseman vahvistamista, koulutusta ja terveydenhoitoa kaikille ja ympäristönsuojelua ratkaisuna ongelmiimme. Komissio totesi kuitenkin, että muutostyössä kaikki eivät voi olla saajina, vaan osan meistä on uskallettava antaakin: “todellisten motiivien on oltava inhimillinen solidaarisuus ja sitoutuminen kansainväliseen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen”.
Brandt-komission työ ei ole menetetty, vaan suositukset voitaisiin milloin tahansa ottaa käytännöksi. Olisiko tuo aika nyt, kun näyttää siltä, ettei muuta vaihtoehtoa enää ole jäljellä?
Suomi maksaa kalliisti EU-jäsenyydestään
EMU-maat
Suomalaiset maksoivat v. 2009 EU:lle 752 miljoonaa euroa enemmän kuin Suomeen tuli ns. EU-rahaa. Summassa ovat mukana EU:lle maksetut tullitulot.
Oleellinen kysymys on, mistä maksoimme. Mitä jäsenmaksulla saimme? Euroopan talousaluesopimus (Eta) luo yrityksille samat toiminnan puitteet kuin EU-jäsenyys. Sen puitteissa toimivat Norja, Islanti ja Liechtenstein sekä EU:n kanssa erillissopimuksia solminut Sveitsi toimivat EU-markkinoilla
samoilla ehdoilla kuin EU:n jäsenmaat. Vapaa liikkuvuus koskee myös em. maiden kansalaisia. Suomalaisten ei siis tarvitse maksaa EU-markkinoille pääsystä tai liikkumisvapaudesta. Eta-sopimus on Suomen osalta voimassa edelleen.
Se, mistä Suomalaiset maksavat yhä enemmän, on EU:n määräysten mukainen politiikka. Tuore esimerkki on vuoden vaiheessa voimaan tuleva EU:n määrämä uusi postilaki. Se vie pohjan suomalaisten veronmaksajien omistaman Itellan taloudelta, kun yksityiset kermankuorintayritykset pääsevät jakamaan suurimpien keskusten postia. Samalla postipalvelut heikkenevät.
Tällaisesta politiikasta maksamme yhä enemmän. Maksamme siitä, että suomalaista yhteiskuntaa tuhotaan EU:n määräysten mukaisella politiikalla. Kyse on siitä, että EU:n lainsäädännön taustalla ovat suurten jäsenmaiden lisäksi suuryhtiöiden edut. Siksi julkisen sektorin – siis valtion ja kuntien – toimintoja yksityistetään ja ajetaan alas. Tuloksena on päällekkäisiä toimintoja sekä eriarvoisuuden ja köyhyyden kasvua.
Vaihtoehto nyt harjoitettavalle politiikalle on pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ihanteiden toteuttaminen. Eriarvoisuutta ja köyhyyttä voidaan vähentää. Oikeudenmukainen ja turvallinen yhteiskunta, jossa ihmiset voivat hyvin, voidaan rakentaa aidon kansanvallan ja valtiollisen itsenäisyyden perustalle. Tämä tarkoittaa eroamista EU:sta.
Tarvittava mutos voidaan aloittaa valitsemalla seuraavaan eduskuntaan ihmisiä, jotka tuovat esillä EU-kritiikin lisäksi myös todellisia vaihtoehtoja harjoitettavaan politiikkaan.
Artikkelin kirjoitti Antti Pesonen, Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
http://atuubi.yle.fi/keskustelu/id-20010746
Suomen valtion lainat eivät enää kelpaa Ålandsbankenillekaan
Euron tarun loppu näkyvissä, sanoo Ålandsbankenin Törnqvist
Saku Mättö lukee lehteä ja kommentoi lukemaansa
Talouselämän tuore numero (2/2011) kuvaa realistisin ottein euron nykytilaa. Keskeisenä ajatuksena on Ålandsbankenin sijoitustoiminta. “Suomen valtionlainoja meillä ei ole salkussa lainkaan. Emme voi perustella asiakkaille, miksi pitäisi olla sellaisen maan papereita, joka antaa lainalupauksia ympäri Eurooppaa.” sanoo Ålandsbankenin varainhoitoyhtiön toimitusjohtaja Stefan Törnqvist. Samana päivånä Suomi otti markkinoilta 1,5 miljardin lainan 1,75 prosentin korolla.
Sanotaan ahvenanmaalaisista mitä halutaan, tarkan markan mieheiä ja naisia he ovat aina olleet. Karu ympäristö on opettanut säästämään pahan päivän varalle. Nyt euron tilanne on Törnqvistin mukaan niin kriittinen, että hän on jo keslomille 2010 lähtiessään luvannut sijoitusasiakkailleen, ettei Suomen lainoja salkkuihin enää oteta.
Törnqvist itse asiassa puhuu kuin ipulainen: “En pidä hyväksyttävänä, että nipistetään kouluruokailusta tai vanhusten hoivasta ja samaan aikaan syydetään rahaa ympäri Eurooppaa. Kun sanotaan, että vaihtoehtoiskustannus on vielä kalliimpi, niin hmmm, mitenkähän on”.
Ennustuksensa Törnqvist päättää lupaamaan Euron hautajaisia 80% varmuudella: “Euroalue kaatuu omaan mahdottomuuteensa, koska viime kädessä sen kohtalo riippuu 17 jäsenmaan kansan mielipiteestä, jonka ne ilmaisevat vaaleissa.” Mielipiteeseen on helppo yhtyä. Mutta milloin Suomen valtiojohto alkaa puhua totta asiassa? Ei ainakaan ennen vaaleja…
Saku Mättö
Itsenäisyyspuolueen puoluesihteeri
Ydinvoimaongelma nostettava esille Japanin seurausten takia
200 km säde Suomen ydinvoimaloista kattaa koko Etelä-Suomen
Ydinvoiman vaarallisuus on taas todistettu
Japanin perjantaina 12.3. tapahtunut maanjäristys ja sen jälkiseuraukset ovat japanilaisille hirvittävä murhenäytelmä, jonka laajuutta on edes vaikea käsittää.
Silti potentiaalisesti suurin katastrofi on japanilaisen ydinreaktorin vaara ns. kiinailmiölle, jossa reaktoriydin sulaa, ja juuri se on aito ja vakava muistutus meille suomalaisillekin ydinvoiman todellisesta ja kiistattomasta vaarallisuudesta. Ydinvoiman varaan 30-prosenttisesti rakennettu Japanin energiantuotanto on halvaantunut luonnonmullistuksen seurauksena.
Mitä Suomessa tarkoittaisi ydinlaskeuma, joka etenisi tuulen mukana mitättömän noin 200 km matkan? Kuva on karu. Koko Etelä-Suomi on tällaisen potentiaalisen laskeumapilven alla. Suomalaiselle elämänmuodolle ei olisi enää sijaa, jos pahin skenario toteutuisi Suomessa.
Eikö nyt viimeistään kaikille ole selvää, ettei ydinvoiman varaan voi rakentaa energiatuotannon tulevaisuutta?
Lue kirjeeni Kataiselle, klikkaa.
Loppusijoituksen mahdottomuudesta kannattaa lukea: http://yle.fi/alueet/ydinvoimaa/2010/04/olkiluodon_ydinjateluola_altis_maanjaristyksille_1609020.html
Suomen markan taru on pian loppu
Markka in memoriam
Suomen markka kuolee 29.2.2012
Markka on vanha eurooppalainen jalometallinen painomitta, ja latinalaisessa muodossa se on marca tai marcus. Se oli siis kullan ja hopean painomitta.
Ruotsin rahayksikkönä markka oli käytössä Ruotsin valtakunnan alueella keskiajalta alkaen vuoteen 1776. Ruotsin valtakunnan itäraja hahmottui ajoittain liki nykyisen Suomen itärajan mukaiseksi ja siten myös markkaa käytettiin rahayksikkönä suurin piirtein nykyistä Suomea mukailevalla alueella.
Suomen ja Saksan liittotasavallan rahayksikön nimi oli markka vuoteen 2002 asti, Itä-Saksan vuoteen 1990 ja Viron vuoteen 1927.
Mutta mitä tapahtui Suomen markalle 2002? Ja itse asiassa jo 1999?
Kuten moni meistä muistaakin, EMU eli EU:n rahaliitto otti Euron tilivaluutakseen 1.1.1999 ja painettuna reaalirahana Euro tuli käyttöön EMU-maissa 1.1.2002. EMU-valtioita oli yksitoista: Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Luxemburg, Portugali, Ranska, Saksa ja Suomi
Kun EMU otettiin käyttöön kukin maa valitsi itse siirtymisen tavan ja toisaalta vanhan valuutan vaihdettavuuden keston.
Suomessa päätettiin ajaa kahta valuuttaa rinnakkain kolmen kuukauden ajan ja Suomen markan vaihdettavuus Euroksi määriteltiin kestoltaan 10:ksi vuodeksi. Markkojen vaihto euroiksi päättyy taten 29.2.2012. [Suomen Pankki]
Markan kuolinpäivä on siis karkauspäivä 2012 ja tuo on surun päivä kaikille suomalaisille.
Koska itsenäisen valtion tunnusmerkkejä ovat mm. oma toimiva hallinto, oma maa-alue sekä oma kansa ja toisaalta oma lainsäädäntö ja oma valuutta, on suorastaan rienaavaa viettää itsenäisyyspäivää 2011 Suomessa, maassa, jonka itsenäisyyden rippeetkin kuluvat umpeen 29.12.2012
Ehdotan minuutin hiljaisuutta Suomen markan muistolle ja sen Suomen kunniaksi, jota esivanhempamme rakensivat ja puolustivat ja jota me kaikki sydämessämme toivomme palaavaksi takaisin. Markka, lepää rauhassa!
Rauhan ja ympäristön kolme tekijää
Wangari Maathain hiljattaisen poisnukkumisen muistoksi julkaisen artikkelini vuodelta 2008 nyt ensi kertaa netissä
Rauhan ja ympäristön kolme tekijää: Willy Brandt, Wangari Maathai ja Al Gore
Nobelin palkintojen perustaja Alfred Nobel oli pasifisti ja hänen jälkisäädöksensä perusteella vielä tänäkin päivänä jaettava Nobelin palkinto jakautuu viiteen osa-alueeseen, jotka kaikki olivat hänelle tärkeitä hänen omassa elämässään. Yksi alueista oli nimenomaan rauha. Nobel lausui testamentissaan ”… ja yksi osa henkilölle, joka on tehnyt eniten työtä tai arvokkainta työtä kansojen välisen veljeyden edestä, pysyvien armeijoiden vähentämiseksi tai hävittämiseksi ja rauhankongressien pitämiseksi tai edistämiseksi.” Palkinnon saajan viisijäsenisen ryhmän valitsijoiksi Alfred Nobel määräsi Norjan Stortingetin.
Nobelin ajoista kansainvälinen poliittinenkin konsensus on aina vain enemmän kallistunut antamaan arvoa työlle, joka tehdään ”kansojen välisen veljeyden” hyväksi rauhaa edistävänä ja konkreettisesti rauhaa tuovana tekijänä. Kun nobelistien saavutuksia mitoitetaan ilmastonmuutoksen näkökulmasta, nousee kolme nimeä esille: vuonna 1971 länsi-saksalainen Willy Brandt, vuonna 2004 kenialainen Wangari Muta Maathai ja vuonna 2007 yhdysvaltalainen Al Gore sekä YK:n Ilmastopaneeli (IPCC).
Miljardi puuta ja Wangari Maathai
Rauhan ajatus syntyy rauhanomaisten ihmistenvälisten suhteiden maaperästä. Juuri maaperä on myös yksi niistä tekijöistä, joilla rauhan pysyvyys voidaan taata. Kenialainen Wangari Maathai toteaa osuvasti kirjassaan Taipumaton Nobel-komitean perusteista rauhan, hyvän hallinnon ja luonnonvarojen järkevän käytön keskinäisestä vuorovaikutussuhteesta: ”Keksin verrata sitä perinteiseen afrikkalaiseen jakkaraan, jossa on kolme jalkaa ja istuinosa. Jakkaran jalat ovat kuin vakaan ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan tärkeimmät tukipylväät.”
”Yksi jaloista symboloi demokraattista ilmapiiriä – niin ihmis- ja ympäristöoikeuksia kuin naisten ja lastenkin oikeuksia. Toinen jalka symboloi luonnonvarojen järkevää ja kohtuullista käyttöä. Kolmas taas symboloi niitä rauhan kulttuureja, joita yhteisöt ja kansakunnat rakentavat tietoisesti. Istuinosa edustaa yhteiskuntaa ja sen kehitysmahdollisuuksia.” Maathain mukaan tarvitaan kaikki kolme jalkaa, jotta istuinosa pysyisi ilmassa.
Green Belt Movementin (GBM) eli vihreän vyön liikkeen perustanut Maathai on omassa elämässäänkin todistanut noiden kolmen pilarin keskinäistä riippuvaisuutta ja kaikkien kolmen tarvetta. Yhdenkin jalan puuttuminen on hänen omassa elämässään kerta toisensa jälkeen johtanut pidätykseen tai jopa vankilatuomioon. Kerta toisensa jälkeen hän on kuitenkin noussut sortoa ja korruptiota vastaan ja taistellut jo nuorena tekemänsä oivalluksen puolesta.
Wangari Maathai, ymmärsi nimittäin jo varhain, että luonnon monimuotoisuuden ja koskemattomuuden vaikutukset ovat ihmisenkin elämälle ehdottoman tärkeitä.
Kun Wangari Maathai vertasi 1970-luvulla oloja omasta lapsuudestaan Kenian silloiseen tilaan, hän huomasi, että lasten heikon ravitsemustilanteen ja Brittien siirtomaavallan ajalle asti juontavan alkuperäisen puuston hakkaamisen välillä oli linkki. Hän huomasi, että hiljalleen, lähes huomaamatta, vesistöjen veden korkeus ja niiden puhtaus oli heikennyt, viljelykasveina perinteisesti käytetyt lajikkeet oli korvattu eurooppalaisten lanseeraamilla lajikkeilla ja kaupungistumisen seurauksena luonnontilaisten metsien ala oli tasaisesti laskenut.
Kuin varkain koko kenialainen hieman ristiriitaisenakin kantava sekä yhdistävä monen heimon perinne, oli korvattu eurooppalaisilla tavoilla ja samalla koko yhteiskunta oli muuttunut. Kun metsien ja perinteisen viljelyn häviämisen myötä elinolot maalla kävivät mahdottomiksi, oli isien yhtäkkiä ryhdyttävä hakemaan töitä kaupungeista, ja samalla ikiaikainen yhtenäisten perheiden traditio päättyi.
Alkuperäisten puulajien hävittäminen ja niiden korvaaminen nopeakasvuisilla, tuoduilla, lajikkeilla johti hiljalleen maaperän eroosioon ja kosteusolojen muuttumiseen. Kun ennen niin kirkkaana virranneet purot hiljalleen kuivuivat ja kun kaiken seurauksena nälkä oli ensi kertaa ongelma, oli johtopäätösten aika.
Wangari Maathai perusti 1977 GBM:n istuttaakseen takaisin yksi kerrallaan kadotetut puut. Hän päätteli, että tarvittiin alkuperäisen puuston palauttaminen, jotta maaperä ja vesistöt voisivat palautua entiselleen. Hän oivalsi, että maaperän eroosion loppuminen johtaisi taas vesistöjen ennallistumiseen.
Ensin kymmeninä ja satoina mitatut istutettujen puiden lukumäärät ovat tänä päivänä yksin Keniassa jo kasvaneet satoihin miljooniin. Vuonna 2006 Maathain myötävaikutuksella perustetun YK:n alaisen UNEP:in Miljardin puun kampanja päätettiin toukokuussa 2008 laajentaa seitsemän miljardin puun kampanjaksi. Tähän vuoteen tultaessa kampanja on saanut jo yli kymmenen miljardia puuntainta istutettua ja nyttemmin uudistettu tavoite on istuttaa 12 miljardia tainta.
Al Gore ja IPCC
Entinen Yhdysvaltain senaattori Al Gore, kuten Wangari Maathaikin, on kokenut ilmastoasiat läheiseksi koko aikuiselämänsä ajan ja hänet tunnetaankin tänä päivänä juuri työstään ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvamisen katkaisemiseksi.
Jo niinkin varhain kuin 1992 kirjassaan maapallo vaakakupissa Gore kirjoittaa kriittisesti maailmantalouden ja ekologian ristiriidasta: ”Suuri osa siitä, mitä emme taloustieteen valossa pysty erottamaan, liittyy ympäristön kiihtyvään tuhoutumiseen. Monet suositut taloustieteen oppikirjat eivät edes käsittele taloudellisten valintojemme kannalta niinkin perustavaa laatua olevia aiheita kuten saasteet tai luonnonvarojen ehtyminen.”
Gore tarkentaa tarkoittamaansa esimerkillä: ”Kun alikehittynyt valtio kaataa yli 400.000 hehtaaria trooppista sademetsää vuodessa, tukkien myynnistä saadut rahat lasketaan osaksi maan vuosituloja. Moottorisahojen ja tukkirekkojen kuluminen vuoden työn tuloksena merkitään pääkirjaan menopuolelle, mutta itse metsän kulumista ei. Minkään maan kansantulolaskelmat eivät heijasta sitä karua totuutta, että 400.000 hehtaaria sademetsää on kadonnut.
Gore tahtookin tehdä ympäristön pelastamisesta ihmiskunnan keskeisen päämäärän. Omalla työllään hän on kiertänyt planeettaa viime vuodet luennoimassa kirjojensa ja laajalevikkisen elokuvansa Epämiellyttävä totuus puitteissa. Kaupunki toisensa jäljestä ja maa toisensa perään on saanut nähdä USA:n edellisten presidentinvaalien todellisen voittajan jatkavan voittokulkuaan, nyt ”vihreään pukeutuneena”.
Tarvittiin Al Goren kaltainen karismaattinen puhuja ja YK:n alaisen ilmastopaneelin (IPCC:n) yhteisvaikutus maailman mediaan ja maapallon ihmisiin, ennen kuin Gorenkin kirjassaan mainitsemien ruohonjuurityötä tekevien ihmisten kuten Wangari Maathain, tai brasilialaisen ja työnsä vuoksi murhatun Chico Mendesin tai monien muiden työ alkaa saada ansaitsemaansa huomiota ja globaalia levinneisyyttä. Aivan konkreettisena toimenpiteenä Gore ehdottaa 12 kohdan listaa (katso erillinen laatikko), joilla hänen näkemyksensä mukaan talouspolitiikka saataisiin muutettua ympäristöä tukevaksi.
Osattiin sitä ennenkin: Willy Brandt oli reilusti aikaansa edellä
Liittokansleri Willy Brandt
Ympäristöpolitiikka ei kuitenkaan ole mikään uusi asia, vaan jo 1970- ja 1980-lukujen taitteessa kokoontunut Brandt-komissio linjasi ympäristön yhdeksi merkittävistä tavoitteista ihmiskunnalle. Komissiota johti Länsi-Saksan entinen liittokansleri ja SPD:n puheenjohtaja sekä Sosialistisen Internationaalin johtaja Willy Brandt, jota Maailmanpankin johtaja Robert McNamara pyysi toimeen.
Brandt-komission virallinen nimi oli Independent Commission for International Developmental Issues ja sen ensimmäinen suositus North-South julkaistiin YK:ssa 12.2.1980. Tuossa julkaisussa nyt jo edesmennyt Brandt toteaa näin: ”Uuden vuosikymmenen alkaessa, vain 20 lyhyttä vuotta vuosituhannenvaihteeseen, meidän tulee nostaa itsemme jokapäiväisten riitojen (tai neuvotteluiden) yläpuolelle nähdäksemme uhkaavat pitkäkestoiset ongelmat.”
Brandt jatkaa: ”Me näemme maailman, jossa köyhyys ja nälkä vieläkin vallitsevat monilla laajoilla alueilla; missä resursseja tuhlataan pohtimatta niiden uudistumista; missä enemmän kuin koskaan aiemmin valmistetaan ja myydään aseita ja jossa yhteenlaskettu tuhovoimamme riittää tuhoamaan planeettamme moninkertaisesti.”
Brandt-raportti vaatikin, että köyhät etelän valtiot integroitaisiin taloudelliseen järjestelmään kehittyneillä aputoimenpiteillä. Komission mukaan tällä tavoin saataisiin aikaan taloudellisten ja sosiaalisten olojen paraneminen niissä. Asevarustelun päättymisellä ja alikehittyneiden valtioiden nälänhädällä raportti näki selkeän yhteyden: asevarustelun purkaminen maailmanlaajuisesti toisi valtavat summat kehitysavun käyttöön.
Brandt-komissio, johon kuuluivat mm. Edvard Heath (Englanti, pääministerinä 1970 – 1974) ja Olof Palme (Ruotsi, pääministeri 1969 – 1976 ja 1982 – 1986), totesi ilmaston ja ympäristön olevan ihmiskunnan yhteisen tulevaisuuden kulmakivi: ”Maailmanlaajuisen ympäristön rasite juontuu pääasiallisesti teollistuneiden talouksien kasvusta, mutta myös väestönkasvusta. Tuo rasitus vaarantaa tulevien sukupolvien selviytymisen ja kehittymisen.”
Edelleen raportti toteaa: ”Kaikkien valtioiden on tehtävä yhteistyötä entistä kiireisemmin ilmakehän sekä muiden yhteisten edellytysten hallinnoinnissa sekä peruuttamattomien ekologisten vaurioiden syntymisen estämisessä.”
Jo tuolloin, 1980, komissio vaati luopumaan riippuvuudesta fossiilisiin sekä uusiutumattomiin polttoaineisiin ja se vaati puhtaiden energialähteiden kehittämistä samalla kun luotaisiin valtioiden rajat ylittävä energiastrategia.
Edelleen Brandt-raportti ehdotti tukiaisia maksettavan aurinkovoiman, tuulivoiman ja muiden epäfossiilisten energialähteiden kehittämisen kannusteeksi.
Brandt-raportti olikin pohjana kun YK:n ensimmäinen ilmastokonferenssi pidettiin Rio de Janeirossa 1992. Oli ihmiskunnan yhteisen tulevaisuuden ja rauhan tae, että Rion kokous ja siitä edelleen jatkona pidetyt Kioton, Balin ja Kööpenhaminan konferenssit saivat työnsä pohjaksi Willy Brandtin ehtymättömän motivaation työskennellä ihmiskunnan edestä.
Nyt 30 vuotta myöhemmin ihmiskunta on vihdoin heräämässä jo pitkään esitetyille uhkakuville. Al Goren saarnatyön tuloksena on tullut maailmanlaajuinen herääminen sille, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nouseminen on vakava uhka koko ihmiskunnalle.
Wangari Maathain pohjustamana syntynyt ja ilmakehän hiilidioksidin sitomiseksi välttämätön 12 miljardin puun istuttamiskampanja on puolestaan osoitus siitä, miten nämä kolme rauhan nobelistia ja heidän näennäisesti erilliset työskentelyalueensa lopulta kuitenkin yhdistyvät yhdeksi suureksi suunnitelmaksi, jonka tuloksena planeetan elinolot vihdoinkin saadaan parantumisen ja rauhan polulle.
Saku Mättö
==============================
Linkkejä:
Brandt-raportti: http://www.stwr.net/content/view/43/83/
GBM:n kotisivu: http://www.greenbeltmovement.org/
Al Goren kotisivu: http://www.algore.com/
————————————————–
Al Goren ehdotus 12:n kohdan ohjelmaksi talouspolitiikan muuttamiseksi ympäristöä tukevaksi:
1. Ympäristökustannukset ja –hyötytekijät on otettava BKT:n määritelmään.
2. Tuottavuus on määriteltävä uudelleen niin, että se heijastaa laskelmia ympäristön parantumisesta tai heikkenemisestä.
3. Hallitusten on suostuttava luopumaan epäasianmukaisten diskonttokorkojen käytöstä ja löydettävä parempi tapa määrällistää päätöstemme vaikutukset tuleviin sukupolviin.
4. Hallitusten tulee luopua sellaisista julkisista menoista, jotka tukevat ja kannustavat ympäristön tuhoamista.
5. Hallitusten tulee lisätä tuotteiden ympäristövaikutuksia koskevan tiedottamisen määrää ja tarkkuutta ja antaa tietoa kuluttajille.
6. Hallitusten tulee paljastaa yritysten koko ympäristövastuu.
7. Hallitusten tulee tukea yrityksiä niiden ympäristötehokkuuden kustannusten ja hyödyn selvittämisessä.
8. Eri maiden tulee uusia trustit kieltävät lakinsa niin, että niissä otetaan huomioon ympäristövahingot.
9. Hallitusten tulee vaatia ympäristönsuojelunormien sisällyttämistä kaikkiin sopimuksiin, myös kansainvälisiin ja kauppaa koskeviin.
10. Ympäristönäkökohdat pitää ottaa kansainvälisten rahoituslaitosten perusteisiin niiden arvioidessa kehitysrahastojen avustuskohteita.
11. Hallitusten tulee pikaisesti hyödyntää velan vaihtoa luontoon kannustaakseen ympäristönhoitoa velkataakan keventämistä vastaan.
12. Hallitusten tulee laatia kansainvälinen sopimus, jossa määritellään hiilidioksidipäästöjen määrä maittain ja luodaan markkinat päästöoikeuksien ostolle ja myynnille niitä tarvitsevien ja niitä liikaa omaavien maiden kesken.
Lähde: Al Gore kirjassaan maapallo vaakakupissa (Earth in the Balance) , ISBN 951-0-19346-1HELSINGIN SANOMAT – SANANVAPAUDEN MONOPOLI – seminaari 15.10. klo 12 alkaen
*Tätä saa levittää* *Tätä saa levittää*
TERVETULOA seminaariin lauantaina 15. lokakuuta 2011 kello 12.00 – 15.00
Paikka: Helsingin ruotsinkielinen työväenopisto eli Arbis, huone 23, Dagmarinkatu 3, 00100 Helsinki (Kansallismuseon takana)
Vapaa pääsy.
HELSINGIN SANOMAT – SANANVAPAUDEN MONOPOLI – seminaari
* Avaussanat – toimittaja Marja-Liisa Siira
* Päivälehdestä Helsingin Sanomiin – muodonmuutoksia - kirjailija Eero Taivalsaari
* Kommenttipuheenvuoro: kirjailija Pirkko Lindberg (kansalaisliike-näkökulma)
* Helsingin Sanomien talousjournalismi – asiaa vai asialla - tietokirjailija Ari Ojapelto
* Päätössanat
Libyassa tilaus totuuskomissiolle
Tuoreimpien Libyasta kantautuneiden uutisten mukaan Egypti ja nyt vihdoin Venäjäkin ovat hyväksyneet TNC:n (Transitional National Council) eli kapinallishallinnon maan oikeutetuksi hallinnoksi ja Tripolissa sijaitsevan kansallisen television valtaaminen pari viikkoa sitten tulee mitä ilmeisemmin vain nopeuttamaan hallinnon siirtymistä kapinallisten käsiin. Siirtymän onnistuminen tulee kuitenkin olemaan nuoralla kävelyä vastaava toimenpide.
Kansainväliset kommentaattorit ovat laajalti edellyttäneet TNC:ltä kykyä liennytykseen ja läpinäkyvyyteen sekä selkeätä pidättäytymistä pikaoikeuksien perustamiselta tai vastaavilta teoilta, jotka herkästi saattaisivat kiivauden tuoksinassa tuntua oikeutetuilta, kun julmaa diktaattoria ja tämän kannattajia aletaan ajaa ahtaalle.
Libyan turvallisuuden tie on kuitenkin neutraalin ja kaikkia heimoja edustavan eteläafrikanmallisen totuuskomission luominen, joka ajan kanssa ja oikeudenmukaisesti tutkii vanhan hallinnon ja Gaddafia tukeneiden ihmisten mahdollisen syyllisyyden taikka syyttömyyden. Ylilyönnit mahdollistaisivat vain pitkän kaunan kierteen ja sellaiseen ei Libyassa ole varaa.
Ulkoministeri Tuomiojan mukaan Suomella on valmiudet rauhanturvaamistoimintaan jos ja kun sen aika Libyassa koittaa. Ennemminkin toivoisin Suomelta aloitetta totuuskomission perustamiseksi ja sen käytännön toimien edistämiseksi. Suomi voisi taas kerran osoittaa hyvää pelisilmää ja pitkäjänteisen neuvottelun kykyään osoittamalla tehtävään jonkun kokeneen valtiomiehemme tai -naisemme.
Vaalitarkkailijoiden suositukset on otettava tosissaan ja mitä pikimmiten
ETYJin vaalitarkkailijoiden loppuraportti eduskuntavaaleista 2011 on nyt ilmestynyt ja kaikkien luettavissa verkossa (http://www.osce.org/odihr/81121). Loppuraportissaan ODIHR / OSCE käsittelee myös niitä seikkoja, joita Itsenäisyyspuolue ja moni muu eduskuntaan pyrkivä puolue on pitänyt tärkeänä.
Raportti muun muassa suosittelee puoluetukien ulottamista niihinkin puolueisiin, joilla ei vielä ole edustusta eduskunnassa, mutta jotka kuitenkin ovat mukana puoluerekisterissä. Yhtenä mahdollisena tukikriteerinä pidetään edustusta kunnanvaltuustoissa. Kannanotto on tarpeellinen ja sen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Kuten vaalitarkkailijat itsekin toteavat, kyse on demokratian oikeudenmukaisuuden toteutumisen edellytyksistä. Ilman selkeätä ja riittävää rahoitusta, ei toiminta ole mahdollista.
Keskeisimpänä suosituksena voidaan kuitenkin pitää vaalitarkkailijoiden vaatimusta taata kaikille puolueille tasapuolinen näkyvyys massamediassa ja erityisesti julkisrahoitteisessa YLEssä. Tavatessani vaalitarkkailijat Helsingissä nostin YLEn toiminnan selkeän lainvastaisuuden keskeiseksi Itsenäisyyspuolueen huolenaiheeksi. Näin olivat tehneet myös monet muut puolueet, kuten raportista ilmeneekin.
Kyse on tiivistäen siitä, että 2011 vaaleissa ei yhdessäkään YLE-television tai -radion vaaliohjelmassa annettu eduskunnan ulkopuolisille ja eduskunnassa oleville puolueille mahdollisuutta debattiin samassa ohjelmassa. Näinä massamedian aikoina todellisten vaihtoehtojen esittäminen jää kansalta suurelta osin näkemättä ja aito demokraattinen debatti jää julkisuuden silmissä käymättä, mikäli haastajien ja jo vallassa olevien näkökulmat eivät koskaan kohtaa samassa ohjelmassa.
Yksityiset ja vapaarahoitteiset toimijat seuraavat YLEn mallia ja täten syntyy systeeminen kynnys aidon laajakantaisen keskustelun synnylle. On hyvin tärkeätä, että tähän epäkohtaan puututaan jo kunnallisvaaleissa 2012. Oikeusministeriö ja Julkisen sanan neuvosto voisivat kumpikin niin halutessaan antaa suosituksensa jo nykylain pohjalta.
Olisi myös tärkeätä, että ETYJin vaalitarkkailijoiden raportti pikaisesti suomennettaisiin sekä ruotsinnettaisiin oikeusministeriön toimesta, koska kyseessä on aidosti neutraali raportti suomalaisesta vaalijärjestelmästä ja siksi sen suosituksiin on syytä antaan kaikille mahdollisuus tutustua omalla äidinkielellään.
Glyfosaatti, GMO ja elintarviketurvallisuus ovat taas uutisissa
Glyfosaatti ja GMO, Monsanto taas asialla
Glyfosaatti on myrkky kasveille ja ihmisille
Erkki Holma kirjoitti Koneviesti-lehdessä jo 25.11.2005 näin: “Glyfosaattia eli Roundupia keski-Euroopassa käytetään enemmän kuin Suomessa, myös kasvustoon ennen puintia. Juolavehnän torjunnan onnistuminen on silloin varminta ja viljakauppiaat eivät kysele glyfosaatin perään. Neuvontahallissa (Saksan Hannoverissa Argitechnika-näyttelyssä) jaettiin tutkimuksia, miten puintikosteus laskee pakkotuleentumisen takia ja miten puimurin teho nousee ja puintitappiot laskevat. Viljelijöitä kannustettiin glyfosaatin käyttöön.
Suomessakin glyfosaattia saa käyttää, mutta viljakauppiaat eivät glyfosaattia saanutta viljaa osta. he pitävät asiaa imagokysymyksenä, josta ei kuitenkaan makseta imagolisää. Kun myllyt ostavat viljaa Keski-Euroopasta, eivät he tiedä, paljonko se on saanut glyfosaattia.”
Glyfosaatti ja sen vaarat
Nyt 2011, Earth Open Sourcen kesäkuussa julkaisema raportti kertoo karmealla tavalla siitä kuinka torjunta-aine, glyfosaatti, tuottaa DNA-häiriöitä ja sikiövaurioita.
Earth Open Source ryhmä sanoo käyttävänsä avointa lähdettä olevaa yhteistyötä sitouttaakseen mukaan yksityishenkilöt, viljelijät, yhteisöt, yritykset, yliopistot ja hallitukset mukaan ohjelmiin, joilla pyritään läpimurtoihin kehityksessä, jolla halutaan ruokkia ihmiskuntaa, lisätä tasa-arvoa, tukea elintarviketurvallisuutta ja suojella Maata. Nyt tämän ryhmän löydökset ovat nostaneet laajan epäilyksen glyfosaattia kohtaan. Raportin kirjoittaneet tutkijat ovat lääke- ja biotieteen professoreita useasta arvostetusta yliopistosta eri maissa ja siksi tutkimukselle on annettu painoa hyvin laajasti.
EU ja USA ovat tienneet glyfosaatin vaarallisuudesta jo pitkään
Uusi Suomi raportoi asiasta Juhannuksen alla: “Varsinainen uutinen raportissa on se, että Yhdysvalloissa maataloutta ja kemikaaleja säätelevät viranomaiset ovat tienneet asiasta jo vuonna 1980. EU:n komissio on raportin mukaan tiennyt glyfosaatin vaaroista ainakin vuodesta 2002 asti.”
Itse tutkimuksen teksti on murskaavan selkeätä. Tutkijat toteavat ykskantaan, että tieteelliset tukimukset todistavat glyfosaatin aiheuttavan synnynnäisiä vikoja sammakoiden ja kanojen sikiöissä paljon pienemmilläkin pitoisuuksilla, kuin mitä käytetään maanviljelyn ja puutarhanhoidon annostuksessa. EU:n komissio on sivuuttanut nämä löydökset perustuen Saksan hallituksen elintarviketurvallisuusviranomaisen kielteiseen kantaan asiassa. Nyt tutkimus kuitenkin viittaa myös viranomaisasiakirjoihin, joiden perusteella Saksan viranomaiset ovat jo vuodesta 1998 tienneet glyfosaatin aiheuttavan epämuodostumia.
Eikä tässä vielä kaikki, sillä Roundupin valmistajana tuotteen taustalla vaikuttaa geenimuuntelun suuryritys Monsanto. Monsanto ajaakin kiireesti geenimuuntelun sallivaa lainsäädäntöä EU:ssa ja ilmeisesti osana tätä lobbaustyötään se on saanut EU:n viranomaiset lykkäämään 2012 ajankohtaiseksi tulevaa Roundupin turvallisuuden uudelleenarviointia jopa vuoteen 2015. Kirjoittajat väittävät, että glyfosaatin vaarallisuuden salaamisessa merkittävää roolia on näytellyt Saksa, jonka vastuulla aineen terveysvaikutusten arviointi on ollut. Tutkijat toteavatkin, että glyfosaatin käytön salliminen EU:n alueella perustuu väärään ja epäluotettavaan tietoon.
GMO ja glyfosaatti
Monsantohan tuottaa geenimuunneltua soijaa nimellä Roundup ready, joka Monsanton mukaan kestää glyfosaattiruiskutuksen pellolla useita kertoja kasvukauden aikana, ilman, että soija kärsii ruiskutuksista. Suomalainen pitkän linjan tutkija sekä GMO:n vastainen taistelija, professori Liisa Kuusipalo toteaa näin olevan. Mutta, sanoo Kuusipalo, soija kerää itseensä tuon ruiskutetun glyfosaatin. Näin jopa viisi kertaa kasvukaudessa tehtävä ruiskutus siirtyy soijan mukana ravintoketjuumme.
Nyt onkin todellinen vaara, että mikäli Monsanton onnistuu saada myyntilupa geenimuunnellulle soijalleen, eurooppalaisten kuluttajien altistuminen glyfosaatille tulee entisestään kasvamaan.
Vaihtoehto on luomu
Kumman sinä valitset: luomu vaiko tehotuotanto?
Vaihtoehto gm-jalostukselle ja tehomaataloudelle on luomu, josta puuttuvat rikkaruohomyrkkyjen, hyönteismyrkkyjen ja peittausaineiden jäämät. Luomutuotteet sisältävät enemmän vitamiineja, kivennäisiä, hyödyllisiä rasvoja ja makuaineita. Luomuviljelijöillä on tutkimusten mukaan parempi sperma ja enemmän testosteronia, mikä seikka jo itsessään todistaa ympäristön ja ihmisen vuorovaikutuksesta.
* Raportti “Roundup and birth defects: Is the public being kept in the dark?” on saatavilla verkossa: http://scr.bi/glyfosaatti
* Uusi Suomi -lehden artikkeli: http://bit.ly/US-glyfosaatti
* Liisa Kuusipalon kotisivut: http://www.telemail.fi/liisa.kuusipalo/index.html
* Kansalaisjärjestöjen yhteinen hanke GMO-vapaa Suomi sivustoilla http://www.gmovapaa.fi
Oi aikoja oi tapoja – lokakuinen tragedia kahdessa näytöksessä
Yhtäällä:
Homofobinen ja xenofobinen verkkohäirikkö sekä punalilatukkainen nainen keräävät kirjamessujen suurimman yleisön, koska “tätä väittelyä ovat odottaneet kaikki” ja yleisö saa mitä tilasi. Ei kuitenkaan järkevää debattia, vaan kaksi narsistia, jotka väittelyn lopuksi toisiaan kättelemättä kääntävät toisilleen selkänsä. Näin kannat lähentyvät.
Toisaalla:
Homofobinen ja xenofobinen uskonlahkonjohtaja haluaa Suomen adoptoivan kunnollisia kristittyjä opetuslapsia. Vain kristityllä on tarpeeksi puhdas sydän, jotta tämä voisi sopeutua suomeen. Muslimit ovat saatanasta eivätkä sopeudu tänne. Näin Suomi kansainvälistyy.
No voi huh-huh!
Brandt-raportti kertoi jo 30 vuotta sitten miten köyhyydestä päästään tasa-arvoon
Talouden alamäki, maailmanlaajuinen nälänhätä, terrorismin uhka ja luonnon surullinen tila voitaisiin kaikki ratkaista keinoin, jotka Brandt-komissio kertoi maailmalle jo lähes 30 vuotta sitten.
Maailmanpankin aloitteesta Länsi-Saksan entinen liittokansleri Willy Brandt saattoi yhteen 1970 ja -80 lukujen vaihteessa erittäin suuren ja vaikutusvaltaisen joukon pohtimaan globaaleja ratkaisuja maailmanlaajuisiin ongelmiin. Tuosta äärivasemman ja äärioikean yhteenliittymästä muodostui komissio, joka toi yhteen näkemykset siitä, kuinka maailman taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat tulisi ratkaista. He analysoivat kaikki globaalit trendit, väestötrendit, eri hyödykkeiden kasvun jne. Kaikista noista erilaisista näkökulmista muokkautui todellinen konsensus, joka julkaistiin nimellä “North / South: A Program for Survival”. Se oli ihmiskunnan henkiinjäämisen ohjelma.
Komission jäsenet tulivat siihen johtopäätökseen, että on vain yksi tapa lähestyä planetaarisia ongelmia: jakaa maailman resurssit tasaisemmin. Komissio puhui kaikista eri tavoista saada se aikaan. Komission mukaan jakaminen tuottaisi oikeudenmukaisuutta ja oikeudenmukaisuus toisi rauhan. Se olisi ainut tie rauhaan. Suositus oli ilmiömäinen omana aikanaan ja se oli puhtaan poliittis-taloudellinen. Ja se edusti laajaa päättäjäjoukkoa, sillä mukana Brandt-komissiossa olivat mm. Britannian entinen pääministeri Edvard Heath ja Ruotsin entinen pääministeri Olof Palme.
North / South -raportin pohjalta mm. Norjan, Tanskan, Ruotsin ja Hollannin hallitukset tukivat jatkotoimia, mutta Cancunin (1981) kokouksessa raportin suositukset kohtasivat Britannian, USA:n ja monien länsimaiden järkähtämättömän vastustuksen, vaikkakin enemmistön delegaateista muodostava lähes koko kolmannen maailman edustajisto oli yhtynyt tukemaan niitä. Silloinen politiikka tuntuu elämässämme vielä nytkin lähes 30 vuotta myöhemmin, kun Brandt-komission suosituksia ei ole toteutettu.
Kuitenkin juuri suositusten ruohonjuuritasolle paneutuva oivaltavuus olisi ratkaisu niihin samoihin ongelmiin, joita komissio lähti ratkaisemaan, ja jotka tänäkin päivänä yhä kiusaavat ihmiskuntaa. Brandt-komissio nimittäin vaati köyhyyden ja nälän poistamista, naisten aseman vahvistamista, koulutusta ja terveydenhoitoa kaikille ja ympäristönsuojelua ratkaisuna ongelmiimme. Komissio totesi kuitenkin, että muutostyössä kaikki eivät voi olla saajina, vaan osan meistä on uskallettava antaakin: “todellisten motiivien on oltava inhimillinen solidaarisuus ja sitoutuminen kansainväliseen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen”.
Brandt-komission työ ei ole menetetty, vaan suositukset voitaisiin milloin tahansa ottaa käytännöksi. Olisiko tuo aika nyt, kun näyttää siltä, ettei muuta vaihtoehtoa enää ole jäljellä?
Uusimmat kommentit